Kaivo Fabric - Yay or Nay?
Kaivo, designed by Maija Isola (1927-2001) in 1964, has probably been Marimekko’s one of the most beloved large-patterned graphic fabrics. Isola was known for her distinguished style, and it is said that Isola’s designs caused nothing less than a home decor revolution back in 1950’s and 1960’s in Finnish homes. Isola’s designs of the 1960s feature two main themes. One is romantic, ornamental and decorative, the other is characterized by large, simplified graphic patterns. Nowadays Isola’s designs are probably more famous than ever before as especially young folks have adopted those quirky and delightful fabrics.
Now, I know there are some peeps out there who think Kaivo is so yesterday’s news. But this design can work out well when combined with functionalist and simplified pieces of furniture. I have brought my Kaivo curtains together with some wooden pieces from 1950’s and 1960’s. For example, my brown Kaivo curtains in living room keep company with a bold red sofa from 1960’s. Dark red curtains in bedroom, on the other hand, are tamed by a beautiful coffee table from 1950’s. And those bright red curtains in study are teamed with a burgundy leather K-chair from 1950’s and a minimalistic bookshelf from 1960’s.
And what could be a better way to sew your vintage fabrics than using a genuine industrial sewing machine from 1950’s!
Read more: Marimekko
If you enjoyed this post subscribe to the FinnFlair RSS! (what's this?)
Related Articles
Sanna 9. August 2007 | Home | Bookmark on: del.icio.us
Comments:
Comments closed.
Kaivo- kuosi on yksi Marimekon suosikeistani, mutta enemmän pidän Lokki- kankaasta. Kumpikin viehättää yksinkertaisuudellaan :)
Toivoisin, että Lokissa olisi enemmän värivaihtoehtoja. Tämän hetkinen mallisto on makuuni hieman liian perusväristä. Nythän muuten Melooniin on tullut aika mageita sisustusvärejä. Ks. http://www.marimekko.fi/FI/sisustus/kankaat/maijajakristiinaisola/syksy2007
Kun täällä nyt muut ovat kommentoineet suomeksi, kommentoin minäkin. Itse en välitä Lokki-kankaasta, se on minusta hieman tylsä. Kaivo sen sijaan kuuluu ikisuosikkeihini ja pidän sen värivaihtoehdoista. Yleisesti ottaen olen retrokuosien suuri fani. Suuret graafiset kuviot ja yksinkertaiset värit miellyttävät minua. Pidän erityisesti pyöreistä muodoista. Harkitsin pitkään Marimekon Hetkiä-kankaasta tehtyjä verhoja olohuoneeseeni, mutta mustavalkoisessa versiossa kuvat eivät erotu yhtä selkeästi kuin toisessa värivaihtoehdossa, joka sitten taas väritykseltään ei sopinut lainkaan punavalkoiseen olohuoneeseeni. Nyt olen sitä mieltä, etten olisi voinut löytää parempia kuin punaiset, valkoisilla renkailla varustetut paneeliverhon tapaiset verhoni (, jotka näkyvätkin sisustusta koskevassa postauksessani). :)
Iso Jeee! Kaivolle ja muillekin muka-passé klassikkoprinteille. Mä havittelen uuteen asuntoon mustavalkoisia versioita, olisi ihanaa päällystää iki-ihana lepakkotuoli mustavalkoisella Kaivolla. Keittiöön tulee vaihteeksi kauniin turkoosin Pariisin porttien tilalle jotakin mustavalkoharmahtavaa samantyylistä.
Yli vuosikymmenen aikuisikää eläneenä ja koteja sisustaneena tietää, mistä tykkää. Mä pidän edelleen 60- ja 70-luvun esineistä, ilmavuudesta ja pohjoismaisesta designista, monen muun jutun muassa. Kuten värikkäiden lasiesineiden!
Muodit muuttuvat, tyyli (tai jämähdys) pysyy.
Jenni: On ihanaa, että Marimekko on viimeaikoina päivittänyt klassikkokuosiensa värimaailmaa, vaikka jotkut puristit ovat tästä syystä tietenkin kasanneet tervaa ja höyheniä Marimekon ylle. Mä muuten kiinnitin sun postauksessa huomiota juuri siihen, miten kauniisti ne paneeliverhot sointuu siihen sun äitin entisöimään nojatuoliin. Onko muuten ne verhot omatekoiset, vai löysitkö noin hyvät valmiina?
Sugar Kane: Mä pyörittelin sitä mustavalkoista vaihtoehtoa pitkään mielessäni, mutta päädyin verhoissa eri punaisiin ja siihen ruskeaan (tai vihreään, kuten Marimekolla sanotaan). Suunnitelmissani on myös askarrella joko Bottnasta, Joonaksesta tai Samovaarista tuollainen kangaspaneeli, joka tuossa ylemmässä postauksessa näkyy.
Jostakin syystä mäkin olen jämähtänyt menneeseen. Huonekaluissa vannon 50-luvun nimeen, kankaissa ja vaatteissa 60-luvun. Taitaa johtua siitä, että lapsuuteni elin 80-luvun mustan ja kromin sekä dynastiamaisen puvustuksen varjossa. ;)
Verhot ovat omatekoiset (tai siis ompelijan ompelemat). Löysin siis kangaskaupasta tuota kangasta, joka oli ihan normaalilevyisessä kapassa. Äitini kieltäytyi paneeliverho-urakasta, koska siinä pitää kuulemma olla niin tarkka, että hänellä ei olisi ollut energiaa alkaa pipertää verhojen kanssa. Niinpä vein verhokankaani ompelijalle, joka siis saksi kapan (onkohan tuo nyt oikea sana) keskeltä kahtia, jolloin normaalilevyisestä kankaasta sai kaksi kapeampaa paneeliverhoa.
Valmisverhojakin voi toki löytää vaikka millaisia, mutta minusta on mukavinta, kun verhot ovat uniikit ja omanlaiset. Myös makuuhuoneeni ja keittiöni verhot ovat itsetehdyt, äitini ompelemat. Ehkä pitäisi tehdä jokin erityinen verho-postaus, kun olen niin intohimoinen verho-ihminen. :D
Tuo Bottna on muuten myös todella kiva ja raikas kuosi. :)